Japanilaisen viulistin ja pedagogin Shinichi Suzukin kehittämä Suzuki-menetelmä on varsin yleisesti käytetty Suomessa. Yleensä sen teoriaa joutuu kuitenkin opiskelemaan itse ennen kuin sitä voi opettaa muille. Toki jotkut nykyisistä musiikinopettajista ovat itse kasvaneet ja kehittyneet Suzuki-menetelmän avulla, joten silloin se on jo ennestään tuttu. Suzuki-menetelmää hyödyntävät opettajat uskovat siihen, että jokainen voi kehittyä musiikillisesti ja että jo musiikin kuunteleminen itsessään on tärkeää ja vie kehitystä eteenpäin.
Suzuki-menetelmässä lapsen ja vanhemman yhteistyö on yhtä tärkeää kuin lapsen ja opettajan yhteistyö. Ei ole siis ollenkaan epätavallista, että opettaja kutsuu myös lapsen vanhemmat seuraamaan musiikkitunteja. Koska tunnit aloitetaan monesti jo kolmen vuoden iässä, tunneilla edetään ensin leikin avulla. Heti alkuun ei siis ole tärkeää valita instrumenttia ja alkaa harjoittelemaan soittamista. Tärkeämpää on olla musikaalisessa ympäristössä, jotta lapsen oma musikaalisuus pääsee kehittymään.
Vanhemmalla on suuri rooli
Vanhemmalla on myös suuri rooli, kun puhutaan Suzuki-menetelmästä. Vanhempi opiskelee samoja asioita kuin lapsikin. Tämä tapahtuu sen vuoksi, että vanhempi osaa opettaa kotona lapselleen tunnilla läpi käydyt asiat. Vanhempi myös avustaa kotiläksyissä, joita opettaja antaa. Myös kannustavalla ilmapiirillä on todella tärkeä rooli. Opettaja pyrkii kannustamaan lasta ja luomaan uskoa omaan musikaalisuuteen. Samaa toivotaan myös kotiväeltä, sillä lapsi innostuu parhaiten silloin, kun muutkin uskovat häneen. Suzukikoulujen tavoitteena onkin aina, että lapselle jäisi hyvä mieli oppitunnista ja että seuraavalle tunnille on mukava tulla. Positiivista ilmapiiriä pyritään pitämään yllä myös oppilaiden kesken. Se on tärkeä osa oppimista ja kehittymistä.
Yleensä oppilaille annetaan kotiin äänite, josta löytyvät kaikki harjoiteltavat kappaleet. Äänitettä kannattaa kuunnella mahdollisimman paljon, jotta lapsen sävelkorva kehittyy ja laulut jäävät mieleen. Alkuun Suzuki-menetelmää hyödyntävät opettajat eivät siis edes yritä opettaa nuotteja. Toki nuotitkin ovat tärkeitä ja niillä on suuri merkitys musikaalisuuteen. Nuotteja aletaan kuitenkin harjoittelemaan vasta yli 6-vuotiaana. Joskus teoria voi tulla mukaan opintoihin vasta lähempänä kymmenettä ikävuotta. Tämä kaikki on yksilöllistä ja riippuu siitä, kuinka hyvin ja nopeasti lapsi edistyy.